Markku Kovaniemi:
OULUSTA ETELÄÄN ON HEINÄPÄÄ
Karjalaisen
Hannu, Austin Mailerin solisti ja biisientekijä on edellisviikolla
ollut Helsingissä masteroimassa bändin uusinta, kolmatta pitkäsoittoa
– Aina janottaa -levyä. Kun aloitana jutuntekoa käy Jalosen
Hannu sopimassa Karjalaisen kanssa pöydässä jostakin
Kärppiin liittyvästä asiasta ennen kuin jutuntekoon päästään,
toimiihan Karjalainen myös Kärppien naisten kakkosvalmentajana
ja naisillakin ovat mitalipelit edessä.
- Sellasta suomeksi laulettua countrymusiikkia, juurimusiikkia, Hannu määrittelee kun kysyn millaista musiikkia Austin Mailer pääasiallisesti soittaa ja millaista musiikkia uusin pitkäsoitto pitää sisällään.
Alun perin Hannu Karjalainen on Heinäpään poikia, Tarkka-ampujankadulta ja pitkän linjan muusikko, joka aloitti uransa 70-luvulla ”Remuluksessa”, josta tuli myös muita oululaisia muusikoita kuten Expressissä rumpaloinut Ari Mustonen ja kitaristina tunnettu, nykyisin Toppilassa pubiaan pitävä Kiiskisen Ykä. Sittemmin Hannu on ollut solistiyhtye 7 mukana kiertämässä Suomea ja tanssimuusikon uran alettua leipäännyttää syntyi Austin Mailer, jonka epävirallisena aloitusvuonna voidaan pitää vuotta 1996. Bändin ensimmäinen levy ”Usva nousee” ilmestyi 2001. Muusikon ura alkoi jo nuoruudessa Heinäpäässä.
- Kyllä mää muistan, Creedens Clearwater Revival oli sillon 70-luvun alussa kova sana, Hannu muistelee musiikon uran alkamista. ”Green Riveriä” hän pitää edelleenkin parhaana rocklevynä jota koskaan on tehty.
- Musiikkimiehestä kävin ostamassa ja oli kova kiire päästä kottiin kuuntelemmaan heti sitä levyä, Hannu naurahtaa.
Heinäpään hullut, Kastellin kauhut
Lievästä kahden keski-ikäisen entisen heinäpääläisen nostalgian puuskasta onkin helppo taivaltaa lievää pahempaa aasinsiltaa pitkin muistelemaan aikoja entisiä Heinäpäässä.
60- luvun alussa Hannu asui Tarkka-ampujankadulla ns. Laavun talossa, isossa kivijalkaisessa puutalossa. Talon omistaja piti lehmiä navetassaan ja laidunsi niitä läheisillä Heinäpään pelloilla.
- Ei se mitenkään oudolta tuntunu, se oli niinku ittestäänselvää, siinä ne vaan oli lehmät, Hannu sanoo kun kysyn että eikö kuitenkin lehmien näkeminen niinkin kaupunkimaisissa oloissa tuntunut oudolta.
60-luvun alussa Heinäpää niin kuin muukin Oulu alkoi pikkuhiljaa muuttua puutalokaupungista kerrostalojen täplittämäksi nykyaikaiseksi kaupungiksi, kun sisäsuomesta ja maaseudulta saapuvat ihmiset alkoivat täyttää kaupunkia ja saapuivat tähän ihmemaahansa aloittamaan uutta elämäänsä. Se varmasti osaltaan selittää myös Heinäpään mainetta kovana kaupunginosana. 60-luvun Heinäpään isojen kerrostalojen pihoja täyttivät suuret lapsilaumat, kuten Hannu muistaa.
- Tänäähän siellä on aika erilaista, hän vielä lisää ja sanoo, että nykyisin Heinäpää on eläkeläisten ja opiskelijoiden kaupunginosa, väestöltään siis hyvinkin kahtiajakautunut.
Kovuuden maine kylläkin on säilynyt kuten mukana oleva Austin Mailerin rumpali Benson Penttilä muistaa. Pöystillä on myös käsitys tästä Heinäpään jengimaineesta, joka ei aina niin loistavia lopputuloksia tuottanut. Hannun alias Pöystin mielestä nahkatakit kuitenkin aina puolustivat omiaan, jopa häntä joka jo 70-luvulla pitkine tukkineen muuten luettiin enemmän hippiosastoon kuuluvaksi, samettihousuihin änkeytyneeksi kulkijaksi.
- Kai se oli jotain sellaista oman alueen puolustamista ja Heinäpään henkee, hän arvelee ja muistaa, että jengiläisiä, niitä nahkatakkisia asusteli aina Aleksanterinkadulla vanhassa rivitaloiksi kutsutussa kaksikerroksisessa hirsitalossa, jonka eksoottisena mausteena vielä 70-taitteessa olivat aidot ulkohuusit. Jengiläisyys ei tietenkään ollut aina mukava asia. Levyllä on monien muiden Heinäpäähän liittyvien biisien lisäksi kappale ”Väärää kaistaa”, joka kertoo surullisen ja traagisen tarinan yhden Heinäpään hullun elämästä ja sen loppumisesta rekan alle Patelassa.
Heinäpäästä ei voi puhua päätymättä Kärppiin, yhteen muuttovoittoisen ja jengiytyneen kaupunginosan varhaiskasvattajaorgansisaation, joka on tuottanut niin paljon hyviä lätkänpelaajia, ettei niitä kannata edes mainita koska listasta tulisi liian pitkä.Hannu itse pelasi Kärpissä A-junnuihin asti.
- Spartak tais olla keskikaupungin joukkue C-junnuissa, hän muistelee ja sitä miten Huittisen Arska oli heille pojille”Kololla”, Kärppien Aleksanterinkadulla sijainneella toimistolla neuvonut taktiikkapalaverissa unohtumattoman taktisen viisauden: Voitetaan B-pisteen aloitus vastustajan päädyssä ja toimitetaan kiekko välittömästi maaliin.
Miten pitkälle tuolla taktiikalla sitten pääsee sitä voinee jokainen miettiä mielessään.
Säveltäjä ja sanoittaja
Hannu on myös kunnostautunut sanoittajana ja säveltäjänä. Hän on tehnyt useimmat Austin Mailerin kappaleet ja sanoittanut myös edesmenneelle, Puistokadun ja Aleksanterinkadun kulmatalossa asuneelle entiselle Heinäpään suurudelle, Jamppa Tuomiselle.
- Jan Wickholmin uudella levyllä on yks mun sanotus, “Mulla on sun kuva”- niminen biisi, hän kertoo ja mainitsee että nykyinen tuottaja, Korkeamäen Hannu on myös tilannut häneltä uusia sanoituksia muille kotimaisille artisteille.
- Vähän vaikeeta se on toisille tehdä mutta eiköhän se lähde menemään, Hannu arvelee uransa uutta suuntausta vaikka veikkaakin, että naisartisteille sanojen tekeminen saattaa olla joskus vaikeampaa kuin miehille, kun on tottunut enemmän vääntämään tekstiä miehiselle countrybändille.
H. Karjalaiseen ja Austin Mailer-bändiin voit paremmin tutustua osoitteessa: personal.inet.fi/musiikki/austinmailer. Sivulla voit myös kuunnella biisin Oulusta Etelään.
Markku Kovaniemi
Kirjoittaja on free lance toimittaja ja ja vapaa kirjoittaja, Erkon
palkinnon voittaja v. -84, tällä hetkellä käsikirjoittamisen
erikoistumiskoulutuksessa kehittelemässä omaa tv-elokuvaa. Markku
on myös Meriheinän hallituksen jäsen
.
Meritulli-Heinäpään asukasyhdistys MERIHEINÄ - Asukastupa - Kauppurienkatu 23 90100 Oulu